Nyt taisin pitää kaikkien aikojen ennätystauon blogin päivityksessä, suokaa anteeksi. Tuntuu ettei ole tapahtunut mitään ihmeellistä vaikka toisaalta onhan tässä ollut kaikenlaista. Päivät pitenee hurjaa vauhtia ja vasta viiden aikaan alkaa hämärtää. Kerkee helposti valosaan aikaan ulos ja aurinkolasitkin on kaivettu kaamoskatköstä esiin. Hiihtokelit alkaa olla parhaimmillaan ja nyt kun on täällä tunturien sylissä niin pakahtuuhan siellä pastellivärien syleilyssä kairoilla sivakoidessa. Keskimäärin joka toinen hiihtokerta on mahtava: suksi luistaa ja hiihtäjä hymyilee. Joka toiset sitten niitä, että mennään vastatuuleen, suksi ei luista, tekniikka on hakusessa, voimat ei riitä tai on muuten vaan valmiina kääntymään alkumatkasta takaisin.
Suomen luonnonpäiviä vietetään tänä vuonna neljä kertaa ja Sukella talveen -teemalla toteutettu lauantai 4.2 oli kirjaimellisesti sukellusta lumeen. Ylpeänä voin esitellä kaksi kämppistäni medialinjalta, jotka ovat saaneet luonnonpäivät-lähettiläiden tittelit, eikä syyttä. Olli oli viime syksynä 100 päivää Urho Kekkosen kansallispuistossa ja Tomppa kiersi toissakesänä pyörällä kaikki Suomen kansallispuistot. He sitten organisoivat mukavan talvitapahtuman luonnonpäivän kunniaksi asuntolalle. Tehtiin jäälle kaksi lumikammia, pidettiin notskia ja syötiin keittolounasta porukalla. Illalla pääsin vieläpä lumiluolaan yöksi. Tomppa kuvas tästä kaikesta lystistä hauskan videon, kun taas Olli kirjoitti kivan jutun blogiinsa.
Oli se aika jännää. Päivällä kaikki tuntui niin järkeenkäypältä, mutta illalla yksin kammissa köllötellessä alkoi kyllä fyysiikan lait mietityttämään. Eihän se rakennelma kerrassaan voi kestää. Siitä ajatuksesta kun pääsin yli niin sain nukuttuakin. Olihan se elämys! Sehän se onkin parasta ollut koko Lapissa olemisessa, että saa kokea uusia asioita ja toteuttaa kaikenlaisia, erikoisiakin juttuja. Uudet ihmiset intohimoineen ja kiinnostuksen kohteineen inspiroi innostumaan ja testailemaan jotain ennenkokematonta. Joku päivä pääsen ehkä harjoittelemaan kite-hiihtoo tai lähinnä sitä leijan lennätystä aluksi, mutta aika siistiä.
Kuudes helmikuuta olikin sitten saamelaisten 100-vuotis kansallispäivä ja juhlallisuudet kyllä sen mukaiset. Sajoksessa päästiin osallistumaan juhlaan, jonne itse Herra Tasavallan Presidenttikin tuli puolisoineen. Suomen juhlavuosi on kyllä hieno juttu ja tämä koko päivä oli kerrassaan once-in-a-lifetime -kamaa. Juhlassa kuultiin tietysti kaikkea kolmea eri saamen kieltä ja parasta motivaatiota ja iloa kielen opiskeluun tuotti se, että inarinsaamen osuuksista ymmärsi jo vaikka mitä, en kestä! Tot lii nuuvt pyeri!
Tämä on otettu eräänä 'juhlapäivänä', kun auto oli huollon jälkeen taas ajokuntoinen. Lähdin sunnuntaiajelulle Karigasniemelle. Tie sinne kulkee kahden erämaan halki ja maisemat ovat kyllä sen mukaiset. Siellä ajamisesta ainoastaan vain nautiskelee. Tämä kuva on kuitenkin Norjan puolelta, jonne teki mieli loikata hetkeksi katsomaan miltä 'kotimaa kun taakse jäi' näyttää. H y v ä l t ä.
Reilu viikko sitten viikonloppuna lähdin lentämällä etelään. Täytyy kyllä puoltaa nyt vähän tuota lentämistä. Samalla rahalla mitä diisseliin menis niin pääsee vaivatta muutamassa tunnissa Helsingin kautta Tampereelle, 12 tunnin autolla ajamisen sijaan. Torstai-illan ja maanantaiaamun väliin mahtui ihania hetkiä niin sukulaisten kuin ystävienkin seurassa. Parasta oli pölähtää naistenviikonloppuun yllärinä. Paljon naurua ja hyviä keskusteluja. Niitähän ei ole koskaan liikaa, etenkään täällä pohjoisessa. Tuntuu välillä että elämä käy liian vakavaksi kun yksikseen, hiljakseen, metsän keskellä vain elelee.
Yhtenä päivänä hiihtämässä bongailin aivan ihanan värisiä helmiäispilviä taivaalla. Ne on kyllä erikoisia, kiehtovia ja kauniita!
Nyt viikonloppuna olin koiravahtina Rommille ja Rockylle. En oo kyllä mikään koiraihminen, mutta hauskahan noitten kanssa oli käydä käppäilemässä. Se oli samalla sellaista koordinaatioharjoitusta kun flexit oli koko ajan solmussa. Mua on aina ällöttäny ajatus sängyssä nukkuvista koirista, mut minkäs teet ku ne vaan haluu olla viekussa. Onneksi ei tarvinnut sentään peitosta taistella! :D
Tässä kuva työssäoppimispaikalta Wilderness Hotel Muotkalta, joka btw on tällä hetkellä Tripadvisorissa lapin hotelleista ykkösenä, jee hyvä! Aamiaisen jälkeen salia siivotessa ei tympäse, kun useimmiten isoista ikkunoista näkyvä maisema yksinkertaisesti vain lumoaa kauneudellaan.. Toinen kuva on otettu muutama ilta sitten, kun oltiin työkavereitten kanssa notskilla Sivakkaojan laavulla. Paikalla meitä oli kaks ranskalaista, kaks hollantilaista, minä ja kaks muuta suomalaista. Onneksi enkku sujuu koko ajan paremmin. Mulla on tällä viikolla ensimmäiset näyttökokeet ja sen jälkeen siirryn opastuspuolelle. Siistiä päästä ulkohommiin. Can't wait moottorikelkkasafarit ja muut!
Ystävältä tuli tällainen lauluvinkki, sanomaa allekirjottaa voin..
PS. Merkkipäivistä puheenollen... Nauroin tälle listalle, aina on syytä juhlaan! Tälläkin viikolla tulossa mm. Curling on nastaa -päivä xD
