Pari viikkoa sitten tehtiin Introduction To Arctic Adventure Tourism -kurssin kanssa kolmen päivän mittainen opintoretki Norjan koillisosiin. Ensin ajettiin bussilla Karasjoelle, jossa tutustuttiin Norjan Saamelaiskäräjiin. Matka jatkui lyhintä reittiä Kirkkoniemeen eli Suomen läpi Karigasniemeltä Kaamasen kautta Näätämöön ja sieltä rajan yli. Yövyimme Snowhotellilla, jossa ei luonnollisestikaan ollut vielä lunta saati lumesta ja jäästä rakennettuja huoneita, jotka todellakin haluaisin käydä talvella tsekkaamassa. Ensimmäisenä iltana oli aivan mahtava täysikuu ja illan kruunasi syksyn ensimmäiset näkemäni revontulet.
Kirkkoniemessä vierailtiin maanalaisessa, toisen maailmansodan aikaisessa pommisuojassa, Andersgrottassa sekä piipahdettiin venäjän rajalla. Hotellilla päästiin paijaamaan huskyja ja lenkille niiden kanssa. Opintoretkemme ei ollut tietysti pelkkää huvia, vaan teimme myös matkailuun liittyviä ryhmätöitä panoramaikkunoin viimeistellyssä hotellin ravintolassa.
Matka jatkui kuuluisalla Hurtigrutenilla kohti Vardøn kaupunkia. Se on Pohjois-Euroopan itäisin kolkka. Miksköhän se onkin niin mielenkiintoista aina olla jossain eteläisimmässä, suurimmassa, harvimmin asutussa tai kuuluisimmassa jne paikassa.
Vardø oli ihana paikka. Ainuttakaan puuta ei kasvanut koko saarella, se on luonnoltaan siis todella karu mutta kaunis. Oli tilaa hengittää. Värikkäiden talojen muodostama kaupunkikuva kätkee taakseen valtavia huolia, sillä se kamppailee olemassaolostaan ja yrittää saada turismin pelastamaan sen talouden kalastuksen hiipumisen jälkeen.
Toivoa ja valoisaa näköalaa pikkukaupunkiin luo uskomattoman inspiroiva tarina ja yritys Biotope, joka on lintujen bongaukseen (lintubongarit tänne, uskomattomia lintulajeja täällä!) ja arkkitehtuuriin intohimoisesti suuntautunut nuori yritys. Suomeen vois kans tuoda vähän tuollaista modernimpaa laavu/bongaussuoja-arkkitehtuuria. Olen vaikuttunut. Kävely meren rantoja pitkin ja noitavainomuistomerkillä vierailu jättivät niin ikään syvän vaikutuksen. Tänne tulen vielä!
