Pääsiäinen

Tässä vähän kuvaterveisiä viime ajoilta. Inarissa oli porokuninkuusajot pari viikkoa sitten ja olihan sinne mentävä ihmettelemään, että mistä siinä oikein on kyse. Meno oli vauhdikasta ja järven jäällä oli mukava tunnelma kisojen aikaan.

Asuntolan rannasta yritin saada kuvaa täysikuusta, joka on aina yhtä maaginen. Eihän se kuvassa näytä niin isolta ja mahtavalta..

Ennen pääsiäistä kävin heittämässä kolme huikeeta naista Nuorgamin Pulmankijärvelle, josta lähtivät hiihtäen etenemään Sevettijärvelle (haluan itekin joskus tehdä tuollaisen hiihtovaelluksen!). Ajettiin Sevettijärveltä Nuorgamiin Norjan kautta ja maisemat oli kyllä ihan mielettömät. Auton - ja naistensiirtoreissuun meni koko päivä ja kilometrejä kertyi, mutta päivä oli niiiiin kiva.

Tulomatkalla yksin ajaessa olikin jo aika hurjaa ajaa rannikkoteitä, kun Jäämereltä puhalsi kova tuuli ja tie oli paikoin todella huonossa kunnossa. Hienosti selvisin, vaikkei maasturia alla ollutkaan..

Pääsiäisenä vietettiin Britan kanssa pääosa ajasta ulkona, ja mikäs sen parempaa! Torstai-iltana sivakoitiin yöksi Sivakkaojan avolaavulle Kiilopään nurkille. Vähän paleli mutta elämyksestähän tuo kävi! Perjantaina hiihdettiin Kiilopään päälle ihailemaan tunturimaisemia, jonka jälkeinen savusauna ja avantouinti teki ihmeitä. Illan päälle Inariin ja kunnon sänkyyn nukkumaan..

Lauantaina päätettiin startata lumikengillä Otsamotunturille. Nousu kävi voimille ja huipulle pääsyn fiilis oli jälleen vailla vertaa. Nukuttiin tuvassa tunturin laella ja nautittiin joka puolelle avautuvista maisemista sekä ihanasta hiljaisuudesta. Sisällä oli tunnelmaa ja juteltiin kaikenlaisia tärkeitä asioita samalla, kun kaminan tuli lämmitti mökkiä ja kattilassa porisi illallinen.

Porot tulivat aamulla laiduntamaan lähietäisyydelle.

Sunnuntaina lumikenkäretken jälkeen oltiin aika poikki, mutta pihalle oli silti päästävä. Sadan metrin päässä asuntolan rannasta on pikku saari, jonka vaivaiskoivuihin saatiin viritettyä riippumatto. Ekat levyttelyt tälle vuotta. Nautiskeltiin auringosta ja levättiin. Illalla käytiin vielä ajelulla Tuulispäällä, Kettujoella ja Solojärvellä ja iltapalamakkarat käryytettiin Ritakosken laavulla. Hyvä päivä.

Maanantaina hiihdetiin Pielpäjärven erämaakirkolle ja sieltä Pielpavuonon kautta takaisin. Kilometrejä kertyi 16. Ilma oli aivan täydellinen. Aurinko paistoi ja järven jäällä oli mahtava hiihtää.

revontulia, ressiä ja riemuakin

Taas on ollu liian pitkä tauko blogin päivityksessä. Sehän haittaa eniten ehkä itseäni, koska pääsääntöisesti tykkään rustailla jotain muistoja tänne ylös. Puhelin meni tänään rikki eikä ole varaluuria enkä jaksa tähän hätään sellaista edes yrittää mistään saada. Siispä yllättävän paljon alkaakin löytyä aikaa kaikelle järkevämmälle (kuten blogille, heh) kuin luurilla somettamiselle. Tuolla oli minusta niin selkee tarkoitus, että suorastaan tuntuu hyvältä olla nyt hetken pimennossa. Vaikkakin aika monta asiaa on jo tämän päivän aikana muuttunut todella paljon hankalammaksi, koska ois just nyt niin monta asiaa hoidettavana ja sovittavana.

On ollut kyllä todella kiireisiä ja väsyttäviä viikkoja tässä lähiaikoina. Stressi ei kerrassaan ole hyvä tunne! Tänään alkoi kuitenkin loma ja kouluun palaan vasta vapun jälkeen. Multahan jäi hiihtoloma kokonaan välistä ja oon tehny pitkää päivää, nukkunu liian vähän jne, joten ei voisikaan paremmalta tuntua tämmönen muutaman viikon tauko näin keskellä kauneinta kevättä! Yhdeltätoista illallakaan ei ole vielä pimeää, tiet alkaa olla sulat ja aurinko lämmittää jo ihanasti. Luntakin on vielä vajaa metri ja lisäksi viime viikkoina on ollut aivan mahtavia revontuliesityksiä, joiden takia joutunu tietenkin valvoa puolille öin.

Oon nyt saanu suoritettua puolet kaikista näytöistä eli kolme tutkinnonosaa ja kaikista sain ilokseni parhaat arvosanat. On kyllä tyytyväinen ja helpottunut olo, että saa loppukevään ottaa rennosti, ressittä tutkintotilaisuuksista. Opastuksen näyttö oli eilen ja se oli sellainen, että vedin neljän tunnin lumikenkäilyretken. Tauolla lämpäytin avotulella poropitaleivät lounaaksi. En eksyttänyt joukkoa metsään, kukaan ei loukkaantunut ja asiakkaat olivat retken loputtua jopa hyväntuulisia. Noita opastushommia vois kyllä joskus ehkä tehdä työkseenkin. Vaikka on se kyllä tavallaan aika rankkaakin, kun on pääsääntöisesti kaikki päivät ulkona liikkumassa. Vapaa-ajalla ei juuri sitten jaksa tehä mitään, joten semmoset omat tärkeät jutut ja yksin tekemiset kuten venyttely, päiväkirjan kirjoittaminen ja tunturiretket on viime aikoina jääny valitettavan vähälle. Toivon loppukuulta muutosta asiaan.

Sain tässä tovi sitten tietää, että pääsen syksyllä vaihtoon. Muutan siis Pohjois-Norjaan elokuusta vuoden loppuun, hurjaa. Menen Tromssan yliopiston Altan toimipaikkaan opiskelemaan jotain sellaista kuin 'Arctic adventure tourism management'. Aika kreisiä ja hienoo ja jännää ja ihanaa ja siistiä.

Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille! :) Mä saan tänne vieraan ja tarkoitus on olla paljon ulkona ja metsässä ja luonnossa ja tunturissa ja nauttia elämästä!