Pielpajärvi

Tänä aamuna lähdin pikkuselle metsäretkelle tuonne lähimaastoon Pielpajärven erämaakirkolle päin. En käyny ihan siellä asti, koska nää päivät alkaa olla jo niin lyhyitä, ettei ois kerenny ehkä valosaan aikaan takaisin. Ja multa uupuu hyvä otsalamppu, hankintalistalla sekin. On huojentavaa, että oon vielä ainakin ihan innoissani tuosta talvesta, koska sitähän kestää ainakin sen puoli vuotta tästä eteenpäin. Ehkä silläkin on osuutta asiaan, että viime talven skippasin kokonaan ja täällä on nimenomaan kunnon talvi.

Mietiskelypaikka

Nalle Puhilla on Puolen hehtaarin metsässä oma mietiskelypaikka, jossa se ajattelee suuria ajatuksia. Yhtenä päivänä huomasin, että minulla on samanlainen. Se ei ole juuri puolta hehtaaria suurempi alue, missä olen nyt muutamia kertoja käynyt. Minun paikkani on metsässä siinä kohtaa kun tieltä ison kiven kohdalta kääntyy vasemmalle ja seuraa puron vartta hetken matkaa suon laidalle asti. Jotenkin siitä on tullut sellainen paikka, minne menee silloin, kun on paha mieli ja hankala olla. Ei se täälläkään ole niin ruusuista kaiken aikaa.

Se paikka on minusta ihan kaunis. Aina oon ollu siellä pimeellä, muttei se ole pelottavaa. Puro solisee ja siinä on hyvä avara kohta, josta saattaa hyvin nähdä revontulia, kuten tänään. Siellä on myös just sopiva halauspuu. Ihan oikeesti. Siinä on tullut eräänkin kerran tirautettua parit kyyneleet. Luonto on jotenki niin ihmeellinen, ihana ja armollinen. Metsän siimeksessä saa olla juuri sellainen kuin on tunteineen kaikkineen, riittää ja kelpaa ja on arvokas tällaisena. Jotenkin noi metsäretket on ollu aika voimaannuttavia ja sinne tulee varmasti mentyä jatkossakin aina, kun sellaista tietynlaista lohdutusta tarvitsee.

Lopuksi lainaan Nalle Puhia, jonka lause ihanasti rauhoittaa mieltä:
"Lupaa minulle, että tulet muistamaan, että olet paljon rohkeampi kuin uskot, vahvempi miltä näytät ja fiksumpi kuin luulet."

Lunta! Latua!

Kyllä se on mukava asua pohjoisessa, kun täällä alkaa olla jo ihan kunnon talvi näin marraskussa. Nyt on ollu pikkupakkasia ja lunta sadellu melkein joka päivä, en kestä. Ihanasti tuo valoa tähän vuoden pimeimpään aikaan. Ens viikolla alkaa kaamos, jännää. Nämä kuvat on Kaunispäältä Saariselältä, sinne pääsee kätevästi autolla huipulle asti.

Minähän hommasin ittelleni luistelusukset ja pari kertaa nyt sitten oon käyny kokeilemassa. Ladut ei kyllä oo vielä ihan valmiit mutta on siellä vähä pohjia jo tampattu ni pääsi koeajamaan kalustoa. Oon kyllä aika mielissään, ku en oo hiihtäny moneen vuoteen ja omia suksia en oo omistanu varmaan vuosikymmeneen. Pikkusen jännitti, että innostuukohan tuosta lajista sitten kuitenkaan mutta tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että huoli on turha. Onhan nuo baanat tuolla metsässä aika mäkisessä maastossa, että ei taho meikäläisen kunto riittää, ainakaan vielä. Onneksi siinä on semmonen stadion, jota ihan tohkeissaan tänään kiersin parikymmentä kertaa, alottelijalle mukavaa tasamaata. Kyllä tää talvi on aika hurmaavaa ja tekis mieli hankkia kaikenlaista välinettä mm. retkiluistimet ja lumikengät nyt ainakin...

Kaunis kuvauspäivä

Kävin tänään kuvailemassa muutaman tunnin kaunista säätä ja luontoa. Ihanaa, kun eilen satoi kunnolla lunta. Alkaa olla jo talvisen näköistä. Sääennuste lupas pilvistä koko päiväksi, mutta toisen näköistä oli kyllä. Olin Kettukoskella, Tuulispäällä ja Solojärvellä, jokainen noin 15 km päässä kotipihalta, kukin eri suuntaan. Kiva keli inspiroi heittäytymään hankeen ja pariin selffieenkin.

...ja taas on viikonloppu!

Viikot tuntuu menevän hirveetä vauhtia, ei meinaa perässä pysyä. Viime viikolla oli kolme päivää ensiapukurssia ja nyt on EA 1 ja 2 suoritettu menestyksekkäästi. Harjottelemalla noitakin taitoja oppii mutta kyllä mua vähän hirvittää, että joutuis joskus sellaiseen todella vakavaan tilanteeseen, missä joutuis esimerkiksi elvytyshommiin. Eihän sitä tiedä miten siinä osais toimia tai ei. Onneksi meillä on 112, joka auttaa, vaan täällä päin sekään ei oo itsestäänselvyys. Puhelimen kuuluvuus nimittäin ei oo mitenkään taattua edes maanteillä, saati tunturissa. Ja ambulanssikin saattaa tulla kymmenien kilometrien päästä. On se eri asia asua täällä. Pitää koota autoon joku selviytymissarja, jos sattuu vaikka talvella jäämään tienpäälle. Kuulemma paikalliset pakkaa mukaan pilkkihaalarit ja termariin kuumaa juomaa pitkille taipaleille. Ei olis varmaan hullumpi idea, etenkin kun tuo mun kaara ei oo mitään viime vuoden mallia.

Tällä viikolla passisarja täydentyi matkailualan turvallisuuspassilla. Lisäks suoritettuna on myös hygieniapassi ja anniskelupassi. On mitä esitellä työhaastatteluissa joskus tulevaisuudessa.

Lumitilanne täällä pohjoisessa on jotenki aika onneton, mutta onneksi sitä on edes pikkuisen ja pakkasetkin on paukkunu jo lähempänä -20. Tuntuu hurjalta, että Helsingissäkin taitaa olla monta kertaa enemmän valkosta maassa kuin täällä, mutta eiköhän tilanne korjaannu tässä kohta puoliin! Järvet alkaa jäätyä ja ei oo koskaan varmaan näin vierestä päivittäin seurannu jäätilannetta. Tuntee olevansa kyllä niin lähellä luontoa, kun kuulee jään paukkumisen ja ulinan ihan melkein sisälle asti. Kohta ois varmaan hyvät luistelukelit tuolla Inarilla.

Viime päivinä on ollu kyllä upeen värisiä auringonnousuja ja -laskuja. On punaista, keltaista, kultaista, pinkkiä ja sinisen eri sävyjä. Sehän onkin kivaa, kun ne alkaa olla jo niin inhimillisiin aikoihin, että joka päivä kerkee niistä nauttia. Kaamosta kohti mennään kovaa vauhtia, kuukauden päästä ollaan jo siinä tilanteessa, ettei aurinkoa näy. Kävin eilen ostamassa D-vitamiinia, josko se ois ihan tarpeen.

Matkailualalla on aika tärkeetä tietää, mitä yrityksiä, palveluita ja paikkoja tällä alueella on ja siksi fanitankin meijän koulua, kun ollaan jo aika monta kertaa tälle lukukaudelle päästy erinäisille opintoretkille ja tutustumiskäynneille. Samalla saattaa saada ideoita työssäoppimispaikkoista. Seuraava TOP alkaa jo kolmen viikon päästä ja mulla on vielä vähän selvityksen alla koko homma.

Keskiviikkona käytiin Nellimissä ja Ivalossa erityyppisissä hotelleissa ja torstaina porotilalla Inarissa. Parasta on ehkä nähä niitä yrittäjiä, jotka sydämen palosta tekee sitä hommaa ja eihän siinä voi vieressä olla innostumatta.

Tää kuva täytyy laittaa ihan sen takia, että olin joku päivä juoksemassa Juutuanjoen varrella ja sitten bongasin näitä hienoja jääjuttuja ja siinä tietenkin tohkeissaan päätin napata kuvan. Kaikki meni ihan putkeen, nimittäin puhelin kävi pulahtamassa joessa ja toimii siitä huolimatta aivan moitteettomasti.

Macramejutut on toistaiseksi jääny vähän taka-alalle. Halusin alkaa tekemään jotain ihan muuta. Koska en oo ikinä ennen tehny himmeliä ja ne on minusta kauniita niin tilasin jostain nettikaupasta olkea ja aloin värkkäämään. Aika hidasta hommaa mutta silti aika kivaa. Koitan saada jouluksi valmiiksi.

Nuorgam & Norja

Viikonloppu Nuorgamissa ja Norjan puolella ei jättäny kylmäksi. Lauantaina oltiin uuden kaverin kanssa Nuorgamin lähellä Pulmankijärvellä. Reitti sinne kulki tunturissa, missä oli sillä hetkellä todella kaunis valo. Tunturimittareiden tuhoamat koivut on jotenki aavemainen näky sumussa..

Sunnuntaina suunnattiin Norjan puolelle Torhopin ja Ifjordin kautta Lebesbyhyn. Matkaa yhteen suuntaan tuli rajalta noin 130 km ja maisemat oli kyllä huikeet. Pari kertaa käytiin maastossa kävelemässä. Ne vuoret ja vuonot! Välillä autotie kulki ylhäällä tunturissa ja siellä oli jo ihan talvi, niin kaunista.

Lebesbyssä pysähdyttiin lounastamaan sattumalta paikkaan, josta lähti kävelyreitti meren rantaan. Se olikin todellinen seikkailu, kun merkkejä puuttui aika paljon ja polku oli välillä melko vaikeakulkuinen. Siellä oli mielenkiintoisia kalliomuodostelmia, paperisen tuntuista liuskekiveä ja punaisia kiviä, oi Norja!

Norjaan pitää kyllä palata vielä ja monta kertaa!