Eka helmikuuta oli eka kunnon aurinkoinen talvipäivä tälle vuotta täällä Inarissa. Aamulla suoraan sängystä kamera kainalossa jäälle. Päivällä kävellen kylälle ja takas ja illalla vielä sama uudestaan. Oli pakko, niin olen tohkeissaan tuosta lisääntyneeestä valon määrästä ja talven kauneudesta. Illalla oli vielä täyskuu ja revontulet kun kävelin keskustasta jäätä pitkin kotiin. Tuntia myöhemmin menin muka loimuja kuvailemaan mutta ilma olikin jo ihan erilainen. Meni sitten valomaalailuksi, hauskaa semmonenkin välillä!
Jeera näyttää tältä jäältä katsottuna. Mulla on enää pari kuukautta jäljellä täällä, huhtikuun alussa aloitan eräopaskurssin (Jee, mut valittiin!) ja se onkin koulun toisessa toimipisteessä, 20km pohjoiseen päin. Sitten ollaan ehkä vielä enempi jeerassa mutta sen nimi onkin Toivoniemi, lupaavaa. Että oonkin tohkeissaan tuosta kurssista! Pitää kyllä saada eka tämä matkailututkinto pois alta. Tällä hetkellä teen markkinointiharkkaa Visit Inarilla ja se onkin ihan erilaista muihin harjotteluihin verrattuna. Parasta on se, että saan asua Inarissa ja käppäillä jäätä pitkin töihin. Työkin on aika vapaata ja itsenäistä.
Mennäämpäs ajassa vähän taaksepäin. Pykeijästä palattuani olin jälleen yhden yön taktiikalla Inarissa yötä ennen kuin jatkoin matkaa Kiilopään suuntaan (90km) Wilderness Hotel Muotkalle harjoitteluun. Jatkuva paikasta toiseen siirtyminen alkoi kieltämättä uuvuttaa mutta Muotkalle oli kyllä niin kiva palata. Siellä oli suunnilleen puolet työntekijöistä samoja kuin viime kaudella ja sehän tuntuikin kuin oisi kotiin palannut. Olin siellä vain reilu pari viikkoa tekemässä opastuspuolen hommia ja sain suoritettua pari näyttöä, ne meni hyvin. Voisin niin mennä tuonne joskus oikeesti töihin tai sitten johonkin muuhun tuon ketjun hotelliin: Nanguun, Nellimiin tai Inariin, pidän niitten meiningistä!
Kaamoksen viime metrit oli kyllä aika työläitä ja tuntui siltä, että ei tämä hämärä vaan lopu ikinä. Virallisesti aurinko nousee Inarissa tammikuun toisella viikolla mutta oikeastaan vasta näin helmikuulla voi sanoa, että aurinko alkaa näkymään. Se on niin tuolla tuntureiden takana ja toisaalta on ollut pilvistäkin. Uskomattoman suuri merkitys onkin tuolla valolla. Nyt päivä pitenee jo hurjaa vauhtia ja maaliskuussa päivän valoisaa aikaa on täällä pohjoisessa jo enemmän kuin Etelä-Suomessa.
Säästä on kiva puhua, heh. On täällä ollut pakkasiakin, koko ajan vähintään se kymmenen. Toissaviikolla oli -36 astetta ja se oli kirpsakkaa se. Töihin kuitenkin kävellessä tuli hiki. Ei se täällä tuommonenkaan lukema oikeasti tunnu pahalta, etenkään kun ei tuullut ollenkaan ja ilma on niin kuivaa. Autoo ei kyllä oikeen jaksa lämmitellä ja käynnistellä tommosilla keleillä, kävellen kylille ja kauppaan.
Viihdyn kyllä täällä pohjoisessa tällä hetkellä taas paremmin kuin koskaan. Tuntuu, että alkaa päästä tähän hommaan sisälle, oma arki muodostunut mukavaksi ja toisaalta ihmisiä alkaa tuntemaan paremmin. Ja yksinkertaisesti Lapin luoto ja leppoisa elämäntyyli sopii mulle vaan tosi hyvin just nyt. Todettakoon, että on nyt kyllä ennätyspitkä aika siitä, että olen käynyt etelässä moikkaamassa tuttuja, syyskuussa viimeksi. Keväälle on kyllä suunnitteilla etelän reissua. Ensimmäisenä syksynä ja talvenahan taisin käydä Tampereella keskimäärin kerran kuukaudessa. Enää ei noin useasti viittis ajella, heh.
