Jul i Bugøynes

Puolitoista viikkoa sitten jätin Altan taakse ja ajoin Inariin tyhjentämään auton ja asettumaan taloksi, mutta vain yhdeksi yöksi. Seuraavana päivänä kävin koululla syömässä joululounaan jonka jälkeen käänsin nokan jälleen kohti pohjoista. Pysähdyin Utsjoella kahvittelemassa ystävän luona ja Nuorgamissa ostoksilla ennen kuin ylitin rajan takaisin Norjan puolelle. Saavuin Pykeijään, jossa tulisin viettämään loppuvuoden, seuraavat kaksi viikkoa töitä tehden.

Pykeijässä on legendaarinen Jäämeren sauna, jonka omistaa ihastuttava seittemänkymppinen Elsa-mummo. Mun tehtäviin kuuluu lämmittää saunaa turistiryhmille sekä myydä matkamuistoja ja kahvia Galleriassa. Työpaikka näkyy kuvassa vasemmassa reunassa biitsin päässä.

Pykeijä on kyllä sievä ja rauhallinen paikka. Asukkailta on enää vain noin 180, joista suurin osa eläkeläisiä. Oppilaita koulussa on hulppeat 16. Asun tuossa keltaisessa talossa, toinen keltainen mökki vasemmalta. Sen nimi on Johannan talo. Simppeli ja viihtyisä.

Elsa on aivan ihana ja vieraanvarainen ihminen ja otti heti kuin omaksi lapsenlapsekseen. Työkavereina mulla on myös aivan ihana australialainen kakskymppinen pariskunta. Oon päässy jo neljä kertaa syömään illallista paikallisten tai Elsan sukulaisten kanssa ja siksi tuntuukin, että olisi ollut täälllä kauemmin kuin reilun viikon. Kotoisuutta lisää myös se, että täällä 'Pikku-Suomessa' asuu paljon suomensukuisia ihmisiä, joten suomea kuulee päivittäin.

Golfvirta lämmittää arktista ilmastoa niin, että talvet ovat suhteellisen leutoja. Hädin tuskin mittarilukemat pudonnu alle kymmenen miinusasteen täällä ollessani, en valita. Kalastus ja kuningasrapu ovat pääelinkeinot ja se näkyy kyllä katukuvassa. On täällä myös kauppa, posti, ravintola ja tietysti Elsan sauna.

Jouluaamuna kaikkialle oli ilmestynyt ihana kuura ja sumu.

Parhaimmillaan neljä bussilastillista turisteja päivässä vierailee Arctic Ocean Saunalla. Saunasta pulahdus kristallinkirkkaaseen Jäämereen on takuulla ikimuistoinen kokemus ulkomaalaisille.

Jouluaattoiltana ja -yönä oli revontulet non stoppina, mieletöntä. Saunan ikkunasta kattelin niitä ja kävin muutaman kerran meressä pulahtamassa niin ikään niiten alla. Saunan jälkeen kävin vielä pari tuntia kuvailemassa loimotuksia. Ei noihin kyllä kyllästy.

Ensi viikolla ajelen takaisin Inariin ja koulun kimppuun, ei oo enää kuin kolme kuukautta jäljellä. Tämä oli kyllä taatusti erilainen joulu ja ikimuistoinen kokemus. Kesällä viimeistään tulen tänne käymään ja ties vaikka joskus vielä töihinkin...

Språkkafe 2

Tämän viikon keskiviikko on päivä, joka jää varmasti mieleen yhtenä erityisenä päivänä. Illalla oli kirkolla jälleen kielikahvila, jonne viime kerran iloiset muistelukset mielessäin menin. Tuolta kerralta muistan sen, että kun minulta kysyttiin että kuka oon jne. niin vähän hädissäni siinä käytin puolet enkkua kun norjan sanat oli jotenki hukassa. Tällä kertaa pystyin jo jutustelemaan tovin ja kertoilemaan loppuvuoden suunnitelmista ja kyselemään päivän ohjelmaa, norjaksi. Ai että se tuntuu mukavalta huomata, että on vähän enempi rohkeutta kielen käytön suhteen.

Minulta kysyttiin haluaisinko mennä keittiön puolelle leipomaan piparkakkuja ja oppimaan siinä ohessa kieltä. Todellakin. Siellä oli semmonen vanhempi eläkeläisnainen ja pari teinityttöä, kaikki norjalaisia. Niitten kanssa vietin seuraavat kaks ja puoli tuntia. Puhuttiin pelkkää norjaa ja se tuntu niin siistiltä kun ymmärtää jo tosi paljon. Kiitos kielikurssin ja norjankielisten retkeilydokkareitten ja pakkoruotsin. Totta kai ne yritti puhua mulle selkeästi ja toisti sanomisiaan. Kaulin on kjevle. Paljon jouduin kyselemäänkin mutta siltiki.

Lähtiessä halattiin ja vaihdettiin puhelinnumerot sen leipomiskaverimummon kanssa. Se aiko pyytää mut joskus kyllään. En kestä! Vähän tulee haikee olo ku parin viikon päästä joutuu lähtee ja just pääsemässä kieleen kiinni ja vähä alkaa saamaan kontakteja. Onneks tänne voi aina tulla takaisin! Mulla on tosissaan semmonen olo että tulenkin.

Kun kävelin kirkolta ison piparkakkupussin kanssa kämpille kirpeessä kelissä kirkkaan tähtitaivaan alla, tuli mieleen ajatus lähteä yöksi ulos riippumattoon nukkumaan. Niinhän sitten teinkin. Menin tutulle paikalle meren rannalle. Kuutamo valaisi iltaa kauniisti, haaleat revontulet kajasti taivaalla ja meri oli tyyni. Kömmin makuupusiiin ja nukahdin. Aamulla oli riippumatto ja makuupussin pinta jäässä. Pakkasta ainakin kolmetoista mutta hyvin nukutti kymmenen tuntia.