Ruska is here

Pikkusen on tämmösellä amisopiskelijalla totuttelemista yliopisto-opiskeluun. Luentoja ei itsessään ole kuin kerran pari viikossa, joten koulunpenkkejä ei varsinaisesti tuu kulutettua mutta omaa työpöydän tuolia tulis kyllä kuluttaa sitäkin enemmän. En tahdo omaksua sitä, että suurin työ tehdään kotona, esim. muutama kymmentä sivua englanninkielisiä tutkimus- ja tiedetekstejä viikossa. Huhhuh.

Turhan vakavasti en oo silti näitä asioita ottanu, vaan esimerkiksi tiistaina suuntasin nokkani koulukirjojen sijaan norjalaista syysilmaa nuuhkimaan.  Ajelin länteen, kauimmilleen noin sadan kilometrin päähän ihastelemaan maisemia. Aika monta kertaa piti ajaa auto tien sivuun ja kaivaa kamera esiin. En tiedä voiko noihin vuorimaisemiin koskaan kyllästyä.. Heti alkumatkasta tein myös havainnon että syksyn värit on vallannu norjalaiset maisemat ja pukee niitä todella hyvin. 

Oon ladannu puhelimeen todella kätevän sovelluksen, josta löytää loputtoman määrän Norjan merkittyjä ulkoilureittejä. Sieltä katsoin tuollekin päivälle sopivan oloisen reitin. Huiputin Klubbenin (550m) ja matka oli yhteensä 10km. Eniten taisin ehkä ihastella ruskan värejä. Mitä oiskaan elämä ilman syksyä?! 

Päivän viimeinen stoppi oli suht ex tempore käännös valtatieltä vasemmalle. Kartasta katsoin, että vuonon perällä pitäis ehkä olla jonkinlaista jäätikköä vuorilla. Alkoi olla jo aika hämärä mutta kyllähän se piti käydä tsekkaamassa. Vaikka en päässyt todellakaan edes lähelle ja oli melkein pimeätä niin silti olin jotenki vaikuttunut, koska en oo varmaan ikinä nähny livenä jäätikköä. Se on kyllä hämmentävää ku se jää on vaaleensinistä. Joskus kun pääsis semmoselle kiipeilemään!