keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Tunturihetkiä ja -retkiä

Viime viikon maanantaina aloitin opastuspuolen harjoittelut, kun  olin saanut suoritettua ensimmäiset näytöt, ne meni hyvin. On kyllä ollut niin mukavaa ja erilaista. Kelkkailua ja lumikenkäilyä päivällä sekä vuoroin myös illalla revontulimetsästyksen merkeissä. En oo varsinaisesti mikään moottoriurheilija, mutta on se aika mukava kelkkailla tuolla metiköissä ja tuntureilla. Eilen olin aurorahunting-retkellä ja vedin kelkan perässä kahdeksan hengen rekeä elämäni ensimmäistä kertaa. No problem, kunnes edessä oleva samanmoinen yhdistelmä juuttui noin metrin syvyiseen lumeen, johon ajettu reitti ei ollutkaan riittävän kova. Siinä sitä oltiin sitten. Loppupeleissä kumpikin reki piti irrottaa ja vetää nietoksista. Jossain vaiheessa kelkkakin meni kumolleen ja sieltä jostain alta kömpiessä ei voinut kuin vain nauraa katketakseen. Asiakkaat olivat onneksi avuliaita auttamaan, eipä sillä, ei oltais muuten päästy myöhemmin takaisin hotellille ollenkaan. Koko parituntisen retken aikana oli täysin pilvetön tähtitaivas ja upeet non-stop revontulet, joten asiakkaat olivat kaikesta kommelluksesta huolimatta todella tyytyväisiä ja hyväntuulisia.

Oppaat ja asiakkaat on yleisesti ottaen todella huikeita, joten aktiviteeteilla on pääsääntöisesti erittäin lepposta. Parasta on olla ulkona, liikkua ja nauttia kauniista maisemista. Säätkin ovat suosineet, muutamia aivan mielettömiä aurinkoisia kevätpäiviä ja upeita auroranäytöksiä. Täällä ei kyllä lakkaa ihmettelemästä luonnon kauneutta ja mahtavuutta kaikkine ilmiöineen.

Testasin muutama päivä sitten metsäsuksia elämäni ensimmäisen kerran. Se oli niin tervetullutta vaihtelua luisteluhiihtoon, joka useimmiten on verenmaku suussa suksimista. Motivaatio on meinannu olla vähän hakusessa välillä. Samoilin Kiilopään ja Niilanpään tuntureille ja ulos laduilta, ihan vain omia reittejäni kuljin. Ehkä yksiä hienoimpia kokemuksia ja maisemia koko lapissaoloaikanani. Kävin kolmena peräkkäisenä päivänä noissa samoissa maisemissa, enkä ole vieläkään kyllästynyt. Tässä kevään mittaan ois hieno lähteä pidemmälle vaellukselle hiihtäen avotunturilta toiselle. Kuvat puhukoon puolestaan.









6 kommenttia:

  1. Kiitokset jälleen kerran tekstistä ja kuvista :) Seuraavaksi filmiä mukaan ja seikkailemaan Saanion ja Takalan hengessä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos anonyymi :) Filmi ois kyllä jotain!!

      Poista
  2. Kyllä siellä passaa! Sainpa onnekseni todeta sen iha itekki siellä Saariselällä vieraillessa. Nuo aurora-ilottelujen kuvat pistää itellä suupielet ylös ja haaveilevat katseet liikkeelle :D niin hienoja kuvia Iida!

    Ja eiköa sitä sanota että rapatessa roiskuu. Siellä kyllä varmasti löytyy sitä yhteishenkee rämpiä sitte vaikka siellä metrisessä lumessa ja pusertaessa kamoja etiäpäi! Hienoa!

    Voihhan hyvin <3: Mölli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mölli!! niin kiva että pääsit täällä käymään aistimassa lapin taikaa, tiedät vähä nyt mistä on kyse :D jonakin päivänä näät vielä sellaset mahottomat loimut! Ihanaa kevättä sinne <3

      Poista