Kesäpäivä [ja juhannusyö] Kangasalla

Tässä ollaan oltu kohta jo kaks viikkoa työn touhussa pohjoisessa, mutta sitä ennen kerkesin heittää puolentoista viikon retken kotiseudulle. Ah, miten rehevää olikaan etelässä Juhannuksena. Pitihän se sitten kiertää siskon ja serkun kanssa maailman huikeimmalla kesäutolla idyllisimmät lempipaikat Koivukuja, Leipi ja Roineen ranta. Nostalgista oli käydä lapsuuden maisemissa jälleen kerran. Rapinkivi, lokkikivi, arkkukivi, paarma... Eipä oisi kesäyö paljoa täydellisempi ollakaan!

Ruislinnun laulu korvissani,

tähkäpäiden päällä täysi kuu;

kesä-yön on onni omanani,

kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa;

mutta metsän tummuus mulle tuokaa,

puunto pilven, johon päivä hukkuu,

siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,

tuoksut vanamon ja varjot veen;

niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,

sydämeni suuri hiljaisuus,

uskontoni, soipa säveleinä,

tammenlehvä-seppel vehryt, uus.

En ma enää aja virvatulta,

onpa kädessäni onnen kulta;

pienentyy mun ympär' elon piiri;

aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;

edessäni hämäräinen tie

tuntemattomahan tupaan vie.

Eino Leino: Nocturne 1903