SPRÅKKAFE

Toiset päivät vaan tuntuu päättyvän onnellisemmin kuin toiset. Kävin tänään toista kertaa kahvittelemassa paikallisten kanssa norjan kielen merkeissä. Viimeksi olin kielikahvilassa kirjastolla, tänään kokoonnuttiin Altan hienolla kirkolla. Sain pöytäseurueekseni pari paikalllista eläkeläisrouvaa ja japanilaisen vaihtarikaverin. Tarjolla oli kielikyvyn lisäksi norjalaiseen tapaan tietysti vohveleita.

Vajaa pari tuntia vierähti ja ilokseni huomasin, että ymmärrän kieltä jo tosi hyvin mutta puheen tuottaminen on vielä himpun verran haastavaa. Tuommonen on kyllä jotenkin mieluisa ja rohkaiseva tapa oppia kun voi vaan parhaansa yrittää ja apua saa koko ajan, ne ihmiset on siellä meitä varten. Toinen rouvista puhui myös yllättäen vähän suomea, ja toinen japania (mikä yhteensattuma oikeesti) joten enkkua ja ruotsia kun sekoitti vähän vielä joukkoon niin oli kyllä mielenkiintoinen soppa :) 

Saatiin japanilaisen Sakin kanssa seuraavaksi kutsu alakertaan. Sinne oli tulossa eräs paikallinen nainen kertomaan perheensä kanssa tekemistään luontoretkistä, joista on tehty myös tv-sarja. Ai että pitikö ees miettiä sinne menemistä! Paikalla oli lisää eläkeläismummoja ja yhteensä meitä tais olla 9. Yhtäkkiä me vaan istutaan jossain  sohvalla seurakuntamummojen keskellä, absurdin ihana ajatus kaikkineen.

En kestä miten inpiroivaa oli kuunnella Villmarksbarna- perheen upeesta elämäntavasta ja nähdä aivan mahtavia kuvia lähinnä Finnmarkin luonnosta eli tästä lähiympäristöstä. Ja entäpä se, että perhe retkeilee neljän lapsen ja seitsemän koiran kanssa tuon tuosta. Mikä elämä oikeesti! Esityksen jälkeen syötiin iltapala yhdessä ja olipa meillä pieni norjankielinen iltahartauskin. Seuraava tapaaminen on kuukauden päästä ja saatiin kutsu sinnekkin. Itken ehkä. Silloin yksi naisista aikoo kertoa Nepalin matkastaan samaan tyyliin. Kyllä, kalenterissa on jo.

Vitsit tämmöset tilanteet ja kokemukset on  kyllä ihan parasta! Kun ne tulee odottamatta ja toivomatta, lahjana vain. Tänä iltana kyllä pakahduin ja vaikutuin toisten ihanista elämistä ja tuntu hämmentävän tarkoitukselliselta johdatus just tuonne just tänään. Ispiroiduin itekkin unelmoimaan lisää ja lopulta tajusin että tämäkin on jo mun unelmaa mitä täällä nyt elän. Kiitollinen mieli tuli siitä. 

No arvatkaa mitä tein kun pääsin kämpälle. Myönnän, ensimmäinen tuotantokausi neljästä kahlattu läpi. Ne on reilu kymmenminuuttisia pätkiä ihanaa katsottavaa, suosittelen! Tuo perhe on aivan mahtava ja tietysti maisemat ja luonto vähintään yhtä upeita. Miks mä en syntyny noitten lapseksi?! Katso videoita täältä (norjaksi ne on mutta ideasta pääsee varmasti jokainen kiinni, toivottavasti pystyy kattoo myös Suomessa).