Reilu viikko sitten aloitin elämäni toisen työssäoppimisen. Hurjana tyttönä päätin lähteä etelään, ihan yli kunnan rajojen Sodankylän puolelle Saariselän kupeeseen. Kakslauttasen ja Kiilopään välimaastossa mutkittelee tie keskellä kauneinta lapin ihmemaametsää ja tien päässä on Muotkan Maja, viihtyisä erähotelli, jossa aion tehdä harjoittelua näillä näkymin aina huhtikuun loppuun asti. Matkaa Inariin tulee jotain 90 km, mutta eipä siellä tarvi käydäkkään nyt hetkeen, täällä kun on kaikki ja vielä vähän enemmänkin. Hiihtoladut lähtee ihan vierestä ja tunturit siintää ihan tuossa heti lähellä, UKK-puisto myös.
Oon täällä oppimassa neljää eri tutkinnon osaa (kuus pitää suorittaa, että saa ne matkailupalvelujen tuottajan paperit): asiakaspalvelu, majoituspalvelut (respa, aamiainen, siivous), matkailupalvelujen toteuttaminen ja opastuspalvelut. Opashommiin siirryn vasta keväämmällä mutta ei ehkä malttais oottaa sitäkään. On nimittäin husky-safareita, moottorikelkkaretkiä, revontulien metsästystä, lumikenkäilyä, porojuttuja jne. Viime viikon olin laittamassa aamiaista ja tällä viikolla aloitin respassa. Asun tällä hetkellä hotellihuoneessa, joten ei oo valittamista olosuhteissa.
On ollu aivan mahtavaa olla täällä, koska täällä on niin mieletön työporukka. On paljon nuoria ja ulkomaalaisiakin (asiakkaatkin on käytännössä kaikki), joten enkkua pitää puhua vähintään yhtä paljon kuin suomea. Se on kiva lisämauste ja haaste. Selitäppä siinä sitten. Vähän kyllä vielä pitää sönköttää mutta eiköhän se sanasto sieltä kohta ala tulla tutummaksi. Mutta on se vain hienoa, että kuuluu johonkin porukkaan, yhteisöön. Työntekö kulkee siinä sivussa.
Vaikka kokee toisinaan olevansa varsinainen erakkohermanni niin viime aikoina on kyllä tullut huomattua että jaahas, taitaa sitä sittenkin olla myös sosiaalinen olento. Huh vai kääk. Yksinäisyydenkin fiiliksiä on ollu paljon, kaivannu omanlaista seuraa, samalla aaltopituudella olevia ihmisiä, tuttuja ystäviä. Täällä on ne verkostot luotu ihan nollasta ja ei ole vielä ehkä tutustunut niin hyvin ihmisiin, että tuntisi oikeesti kunnolla. Pikku hiljaa löytyy varmasti nekin ihmiset täältä päin ja onneksi on niin helppoa pitää yhteyttä etelän ystävien kanssa. Terkkuja sinne ootte parhaita!
Iltaisin oon käyny hiihtämässä ja juoksemassa, voi että kuin siistiä! Eilen hölköttelin Kiilopäälle ja tulomatkalla revontulet tanssi yläpuolella, oli kyllä maagista. Tänään kävin myöskin Kiilopäällä, mutta latuja pitkin. Porot laidunsi ladun varressa ja oli niin ihanan rauhallista keskellä tykkypuita ja täydellisen raikas keli hiihdellä. Suksi ei kyllä luistanu parhaiten (pitäis varmaan käydä laitatuttaan joku uus voide), mutta ilokseen saa huomata, että joka kerta jaksaa paremmin ja tekniikka ja tasapaino kehittyy. Hieno laji! Ai niin, tuossa pitää ensin vähän hiihtää tuota tietä että pääsee sinne luistelubaanalle niin johan minä johonkin kiveen tökkäsin ja lankesin maahan. Onneks ei käyny niin pahasti kuin yhelle turistille, joka oli hiihtämässä elämänsä ekaa kertaa ja kaatu alamäessä ja olkapäähän siinä hötäkässä meni sijoiltaan.
Kaamos hämmentää. Mielikuvani siitä on ainakin joskus ollut aika synkkä. Tällä hetkellä ajattelen, että siis se kestää vaan jotain kuukauden ja se on niin kaunista etten kestä. Saattaa alkaa vaikka itkettää, kun taivas on pastellin väreissä valkoisen maiseman taustalla ja luonto on vaiti. Itsenäisyyspäivänä olin lähdössä tunturiin kuvaamaan sitä, mutta Passattipoloinen alkoi oikuttelemaan, eikä käynnistynyt. Pariin päivään en edes katsonut autoon päin (mielenosoitus, välinpitämättömyys, loukkaantuminen) ja mietin mielessäni että kyllähän se siitä vielä virkoo ja niin hörähti tänään onnellisesti käyntiin. Oli ollut kai liian vähän aikaa silloin piuhassa, oli kuitenkin melkein 30 pakkasta. Tunturikuvat jäi siis ottamatta, mutta eiköhän tässä ole talvi aikaa. Kävin sitten vain tuota tietä tallaamassa edestakaisin. Siltä retkeltä nämä kuvat.
On kuulkaas aika erikoista, että joulu on jo kohta ovella mutta sitä ei ymmärrä. Täällä saa elää niin kaukana kaikesta tonttu-suklaa-kulutushysteriasta, että voi vitsit sitä ihminen nauttii! Ostin minä yhden kullanvärisen kynttilän tänne mun huoneeseen ja onhan tuo hotellin ravintola tosi kauniisti ja jouluisesti koristeltu mutta se sellainen kiire hössötys hässäkkä ei näy. I H A N A A ! Voi vaan ihastella kaunista luontoa ja nauttia rauhasta. Mukavaa joulunodotusta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti