Pakkaset paukkuu

Viime päivinä on ollut enemmän ja vähemmän kylmä. Kolmenkymmenen hyytävämmälle puolelle ei ole kyllä vielä mennyt (sitä odotellessa) eikä toisaalta laskenut alle kymmenen miinusasteen. Passatti ei tykkää kylmästä, niinkuin tuli jo viimeksi todettua. Temppuillut on, diisselipoloinen. Onneksi apua on aina löytynyt ja muutenkin alkaa jo tuntemaan tuon oman kaaransa yksilönä niin osaa jo kaikenlaisia niksejä. Tietysti sille pitää puhua nätisti ja sitä pitää muistaa kehua ja taputella aina välillä. Pysyy suhteemme hyvänä.

Muutama päivä takaperin oli täysikuu ja sattui olemaan aivan mielettömän kirkas tähtitaivaskin, joten aattelin poiketa Kaunispään huipulla. Kaikki oli kuin kuorrutettu ihanalla valkoisella ja kuun loiste loi tunnelmallista valoa kaamosyöhön. Tuo rinne ei taida hisseistä päätellen olla vielä käytössä mutta kuvaukselliset olivat nuo systeemit. Tähdenlentoja näin useemman ja muutenkin kerrassaan vaikuttava oli tuo hetki. Myöhemmin ajellessani takaisin Muotkalle en välttämättä edes tarvinnut pitkiä valoja, kun oli niin valoisaa lumen ja kuutamon ansioista. Kuului vain  ihastuneita huokauksia.. 

Täällä Lapissa on hauska kaupassakäyntikulttuuri talvella. Auto nimittäin saatetaan jättää käyntiin putiikin eteen ostosretken ajaksi. Oon itekki jo testannu Siwalla. Suurempi riski minun tapauksessa on nimittäin, ettei auto lähtis käyntiin tms. kuin se, että joku pöllis. Eihän se välttämättä kovin ekologista kyllä ole, mutta aika nopeasti sitä näköjään omaksuu ympäröivän yhteisön tavat. Oon kyllä kuullu tarinoita siinä, että källejä on tehty kavereille siirtämällä auto nurkan taakse parkkipaikan toiselle puolen piiloon. Hehe. Jotenkin täällä tuntee olevansa lintukodossa, tykkään! Oviakaan ei tarvi aina laittaa lukkoon. Ei sen puoleen, mun autohan ei moisesta nauti muutenkaan.

Pakkaset ei oo hirveesti hidastanu elämää. Juoksemaan voi ihan hyvin lähtee ku mittari näyttää -25, ja pimeelläkin, otsalamppu on nyt hommattu. Lenkin jälkeen tietty näyttää tosi viehättävältä. Tämä hetkisessä huoneessani vallitsevan heikohkon sisäilman vuoksi nukun nykyään ikkuna raollaan ja tuuletan pitkin päivää. Minä! Oon ollu aina niin kova palelemaan mutta näköjään sitä karaistuu kaikkeen. Ehkä tuo luonnon kauneus ja kaamoksen idylli on saanu minut nauttimaan viileästä. Sehän on mukava viltin alla istua villasukat jalassa ja vaikka neuloa lapaset.