2 KK

Taitaa olla täsmälleen kaksi kuukautta siitä, kun täyden autolastin kanssa saavuin Inariin. Matka kohti tuntematonta oli täynnä innostusta, onnea ja iloa. Asetuin taloksi koulun asuntolaan Inarinjärven rannalle ja sain tehtyä pienestä huoneestani mukavan, kotoisan ja omannäköisenkin. Muuttolaatikoita purkaessa tuli kyllä päiviteltyä kynttilänjalkojen ynnä muiden tarpeellisuutta, olinhan nyt keskellä upeinta luontoa ja kaikenlainen aineellinen ja rahallinen asia tuntui kokevan inflaatiota. En kuitenkaan halua syyllistyä moisesta materialismista, sillä pääosa opiskeluista tapahtuu juurikin tässä muutaman neliön miniyksiössäni ja onhan tulevan kaamoksen aikana tärkeä saada luotua kodikas tunnelma, onhan.

Pari kuukautta on kyllä hujantanut hurjaa vauhtia. Siitä puolet vierähti työssäoppimassa Lemmenjoella, josta taidan kirjoittaa oman stoorinsa. Olen tutustunut vaikka kuinka moneen mukavaan ihmiseen ja se onkin osaltaan helpottanut kivasti sopeutumista. Toisaalta on ollut ihanaa olla paljon yksin vailla paineita jatkuvasta sosiaalisuudesta, täällä kun on vielä niin pienet ympyrät. Jotenkin on ollut helppo elää omassa rytmissä, luovuus on herännyt jälleen eloon ja on tuntunut siltä, että on juuri oikeassa paikassa juuri oikeaan aikaan. Siitä on seurannut valtavaa tyytyväisyyttä, kiitollisuutta ja rauhaa. Joinain päivinä sitä on vaan ihmetellyt, että miten kaikki voikin olla niin hyvin tällä hetkellä. Ehkä se, että uskalsi kuunnella intuitiota ja tehdä aika ison ratkaisun lähteä kaikesta tutusta ja turvallisesta pois. Toisaalta asia oli niin selkeä mielessäni, ettei sitä edes pitänyt kovin rohkeana tai isona juttuna. Usko ja luotto tulevaisuuteen oli niin vahva, ettei osannut kertaakaan epäröidä tänne lähtöä.

Koulu on ollut mielenkiintoista ja tällä hetkellä tuntuu, että matkailuala on sellainen minulle passeli juttu. Viime vuosina mielenkiinto matkailun suhteen on ollut pääasiassa tyyliä ``mahdollisimman kauas mahdollisimman pitkäksi aikaa´´ mutta Suomen matkailualueita käsitellessä ja täällä päin kairoilla kulkiessa on roihuunsa leimahtanut kotimaanrakkaus. Yhtäkkiä ei olekaan kaipuuta minnekkään, koska täällä on vaan niin hyvä olla. Iltaretki nuotion ääreen voi olla juuri sopivan luokan elämys ja reissu. Vaikka olin muutaman viime vuoden aikana pari kertaa käynyt Lapissa niin tämä on kaikki ollut minulle uutta ja oi, niin kovin ihmeellistä. Yöttömän yön koen toivottavasti ensi kesänä mutta elämäni ensimmäinen kaamos tekee tuloaan ja siihen suhtaudun lähinnä uteliaisuudella ja mielenkiinnolla. Revontulia on näkynyt muutamina iltoina, mutta luulen, että nekin ovat vasta olleet alkua. Ensilumikin sataa luultavasti aika pian, jännää.

Eräänä kauniina syyskesän aamuna Riutulan Pikkulammella.